Omaishoidosta ja elämän pyhyydestä

Omaishoidosta

Olen saanut pintaraapaisun siitä kokemuksesta millaista on olla omaishoitaja. Hoidin erittäin vakavasti sairasta läheistäni kotona muutaman kuukauden kunnes saimme hänet hyviin käsiin saattohoitoon Terhokotiin.

Omaishoitajan työ on raskasta monella tapaa. Oma elämä on katkolla ja on huoli ja vastuu toisesta ihmisestä. Työ voi olla fyysisesti kuormittavaa, jos läheistä pitää nostella, pestä  tai syöttää. On jokseenkin uskomatonta, että omaishoitajia tuetaan niin heikoisti, vaikka he pitävät vakavasti sairaat pois kalliista ja usein kolkoista hoitolaitoksista.  Omaishoito on usein vuosia kestävää. Omaishoitoa pitäisi tukea entistä paremmin omaishoitajaa tukien, myös niin että kun hoitosuhde loppuu on jäljellä kyvykäs ihminen, joka kykenee palaamaan työelämään. Ei tehdä omaishoitajista tyhjäksi puristettuja rättejä.

Omaishoidon tuki

Elämän pyhyydestä

En ole paatuneen uskonnollista tyyppiä. Enkä allekirjoita mitään uskonnollisia dogmeja, joilla pyritään kontroillamaan ihmistä yli vapaan tahdon. Uskon kyllä uskonnonvapauteen ja prulalistiseen yhteiskuntaan, jossa on kaikille on tilaa ja joissa jokaista kunnioitetaan.

Elämän pyhyyten uskon. Elämme yhden ainutlaatuisen elämän täällä näissä olosuhteissa. Se pitää elää niin kuin sen oikeaksi kokee. Tällä taipaleella, jonka olen saanut jakaa rakkaan ihmisen kanssa, joka väistämättä kuolee nuorena, olen kuitenkin oppinut myös sen että tähän kokemukseen elämän pyhyydestä kuuluu mielestäni myös valta siitä että voi itse päättää sen loppumisesta. Tällä tarkoitan mahdollisuutta eutanasiaan. On mielestäni aiheellista nostaa esille keskustelua tästäkin valinnasta. On jotenkin kammottavaa että yhteiskunta voi pahimmissa tapauksissa lukita ihmisen sairaan ja kipeän kehonsa sisään vuosiksi, vaikka ihminen olisi täysin toimintakyvytön ja tuskainen sekä samaan aikaan aivan täysissä järjissään. En näe mieltä tällaiseen vallankäyttöön. Samaan keskusteluun lisäisin myös lääkekannabiksen saatavuuden helpottamisen. Sitähän saa nykyäänkin koviin kipuihin, mutta muun muassa monet syöpäpotilaat jäävät ilman tätä mahdollisuutta hitaan byrokratian  ja hankalan lainsäädännön vuoksi. Toivosin asiallista ja keskustelevaa ilmapiiriä näihinkin vaikeisiin aiheisiin.

Hesarin juttu saattohoidosta