Akateemisia polkuja: humanisti, valtiotieteilijä, aikuisopettaja ja väitöskirjatutkija

Voimanaisia, verkostoja ja valtaa

Työskentelen parhaillaan väitöskirjani parissa Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Olen tehnyt myös tutkintoja Helsingin yliopistolla: FM, Suomen ja pohjoismaiden historia ja gradun aiheena oli Suomen ensimmäinen nainen suurlähettiläänä, VTM, yhteiskunnallinen muutos, siinä gradun aiheena oli Ukrainan ydinaseriisunta ja turvatakuut, tein myös VIExpert eli Venäjän ja itäisen Euroopan asiantuntijaopinnot sekä aikuisopettajan opinnot kasvatustieteissä.

Olen siis monipuolisen utelias historioitsija ja älykkö ja osallistun aktiivisesti myös ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tiedeyhteisöön ja olen erityisen kiinnostunut yhteiskunnista, valtioista, vallasta ja kulttuurista etenkin poikkeusaikoijen ja suurien murrosten aikoina.

Tutkimuksen aihe ja merkitys

Väitöskirjani käsittelee Tyyne Leivo-Larssonia (1902–1977), joka oli merkittävä suomalainen sosialidemokraattinen poliitikko, ministeri sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tarkastelen erityisesti sitä, miten hänen sosiaalinen taustansa ja sukupuolensa vaikuttivat poliittiseen uraan sekä sitä, kuinka verkostot ja sosiaalinen pääoma ohjasivat ja mahdollistivat hänen uranousuaan poliittisesti jännitteisessä ajassa, jossa työväenliikkeeseen suhtauduttiin epäilevästi.

Poliittisen nousun mahdollistivat väitteeni mukaan Leivo-Larssonin merkittävät kansalliset ja kansainväliset verkostot, jotka toimivat ponnahduslautana vähävaraiselle työläisperheen tyttärelle, jonka ura huipentui, kun hänet nimitettiin Suomen varapääministeriksi vuonna 1958. 

Hänen poliittinen panoksensa erityisesti hyvinvointipolitiikan, naisten aseman sekä kansainvälisten suhteiden kehittämisessä on jäänyt toistaiseksi katveeseen historiantutkimuksessa.  Konkreettisia saavutuksia oli esimerkiksi asunto-olosuhteiden parantaminen, vammaisten oikeuksien parantaminen sekä naisten palkkatasa-arvon edistäminen.

Tutkimukseni yhdistää sosiaali-, nais- ja henkilöhistoriaa sekä hyödyntää intersektionaalisen historiantutkimuksen menetelmiä. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa naisten poliittisesta toiminnasta ja asemasta 1900-luvun Suomessa sekä laajentaa käsitystämme yhteiskuntaluokkien ja sukupuolen vaikutuksista poliittiseen vaikuttamiseen.