Maahanmuutosta

Itse olen kasvanut monikulttuurisuteen. Lapsuuteni kasvoin rikkaassa kansainvälisessä ilmapiirissä  Mankkaalla. Kansainvälisyys oli muodikasta koulussamme.Olimme jonkinlainen eurooppalainen pioneerihanke, jota käytiin ihmettelemässä maailman napoja myöten. Kävimme jopa YK:n maailmankansalaisuuden kypsyyskokeen ja teimme luokkaretkiä mm. Saksaan ja Englantiin. Tosin kansainvälisyydeltä puuttuu monikulttuurisuuden ristiriitainen kaiku. Kansainvälisyys on menestystä ja osaamista yli valtionrajojen. Asun Espoon Joupissa. Pahamaineisen Suvelan kupeessa, jossa maahanmuuttajataustaisia asukkaita on yli 20%. Paikkaa on joskus luonnehdittu Espoon ghetoksi. Lapsuutensa Itä-Berlinissä kasvanut tutkijaystäväni ei voinut kuin nauraa suomalaisten mielikuville “ghetosta”  Riolaisille kavereilleni en edes jaksanut nähdä vaivaa kertoakseni rikkaiden espoolaisten kokemuksesta tästä 1970-luvun lähiöstä.  Lapseni kävi koulua, jossa puhutaan kolmeakymmentä kieltä. Viime aikoina olen huomannut kyllä pelon lisääntymisen. Säikähdin taannoisella viikolla kun Soldier of Odinit olivat löytäneet kotikonnuilemme. Porukalle tekisi mieli ajottain nauraa, mutta ironia ei toimi kun tilanne on oikeasti kohdalla. Onneksi suomi ei ole Texas, mutta pelottelu aseena riittää rikkomaan turvallisuuden tunteen, josta olemme saaneet aiemmin nauttia. Muutenkin pahinta häiriötä aiheuttaa paikallisten kaljakuppiloiden kotikutoiset vakijengit humalaisella huutelullaan aamuyhdeksestä alkaen, ja sekin on lähinnä vain epämiellyttävä muistutus syrjääntymisestä ja ihmiselämän hauraudesta sekä yhteiskunnan kyvyttömyydestä tarjota kaikille kantavat siivet.

Oma näkemykseni on että patoamalla pari miljoonaa pakolaista Turkin rajalla ja mm. Libanoniin epäinhimillisiin olosuhteisiin, vain ruokimme polarisaatiota ja radikalisoitumista Euroopan ja idän (ja Afrikan) välillä. Ihmettelen miten pari miljoonaa ihmistä ei mahdu Eurooppaan kun maailma on pullollaan kaupunkeja, joissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä. Euroopassa myös tarvitaan maahanmuuttoa työvoiman saatavuuden turvaamiseksi syntyvyyden kääntyessä laskuun. Monilla maahanmuuttajilla on Eurooppaan tullessaan jo osaamista, joten työllistyminen tapahtuu usein nopeammin ja halvemmin kuin mitä koko koulutusputki varhaiskasvatuksesta loppututkinnon loppuun saattamisessa kestää kantaväestön keskuudessa.

Uskon että asenneongelma on suurin ongelma maahanmuuttajien integroinnissa yhteiskuntaan, enkä näe millä tavoin lisäämme Euroopan tai Suomen turvallisuutta ajamalla rajat täyteen epätoivoisia ihmisiä ilman tulevaisuuden näkymiä tai pelottelemalla lisää jo traumatisoituneita ihmisiä.