Julkisesta terveydenhuollosta

Olen juuri jonottelemassa neljättä tuntia päivystyksessä. Ilmeiseseti olen murtanut kylkiluuni ja ei siinä mitään. Onneksi on julkinen terveydenhuolto.

Kurjempi tilanne oli kun kuukausi sitten poikani mursi kätensä. Tuskainen poika saatiin rentoutumaan vahvoilla lääkkeillä. Käsi vaati leikkausta. Ensin odotimme kuusi tuntia päätöstä ja sitten yön yli leikkausta.  Ne olivat pitkiä tunteja.

Tyttäreni on taas sairastellut paljon. Hänellä oli vuoden aikana lukuisia korva- ja nielutulehduksia ja antiobioottikuuri määrättiin yksi toisensa perään. Sitten tuli stoppi kesäkuussa kun korvalääkäriin olisi päässyt vasta syksyllä. Menimme ykistyiselle. Lapsi leikattiin ja korvat putkitettiin. Parissa tunnissa olimme takaisin kotona. Siihen loppui taudit.

Ihmettelen miten tällainen on yhteiskunnalle halvempaa kuin  hoitaa sairaat kerralla kuntoon. Olimme viime vuonna yli kolmasosan lukuvuodesta kotona sairaan lapsen kanssa. Mikä hinta on menetetyillä työtunneilla? Tai oppimisessa jälkeeenjäämisessä? Koulu joutuu järjestämään tukiopetusta. Puhumattakaan siitä kivun, tukkoisuuden ja yksinäisyyden määrästä mitä tämä kaikki maksaa yksilötasolla. Unohtamatta sitä seikkaa, että  antibioottien jatkuva syöminen  vain tekee bakteereista entistä resistantimpia ja on sitä kautta myös globaali uhka. En usko että näillä säästöillä säästetään mitään. Päin vastoin.